Mitä on kryptotaloustiede?
Pelkistäen kryptotaloustiede tarjoaa tavan koordinoida verkon osallistujien käyttäytymistä yhdistämällä kryptografian ja talouden.
Tarkemmin sanottuna kryptotaloustiede on tietojenkäsittelytieteen alue, joka pyrkii ratkaisemaan osallistujien koordinointiongelmia digitaalisissa ekosysteemeissä kryptografian ja taloudellisten kannustimien avulla.
Hajautettuja verkkoja rakennettaessa on tärkeää ottaa huomioon kryptotaloustiede, koska se on mekanismi, joka tarjoaa tavan kohdistaa osallistujien kannustimet ilman luotettavia kolmansia osapuolia.
Sen sijaan, että kryptotaloustiede olisi perinteisen taloustieteen alalaji, se on sekoitus peliteoriaa, mekanismisuunnittelua, matematiikkaa ja muita taloustieteen alan menetelmiä. Päätavoitteena on ymmärtää, miten hajautettujen verkkojen toimintaa rahoitetaan, suunnitellaan, kehitetään ja edistetään.
Tässä artikkelissa sukellamme kryptotaloustieteen alkulähteisiin ja sen rooliin Bitcoinin ja muiden hajautettujen verkkojen suunnittelussa.
Minkä ongelman kryptotaloustiede ratkaisee?
Ennen Bitcoinin luomista uskottiin yleisesti, että on mahdotonta luoda vertaisverkkoa, jossa konsensus saavutetaan ilman merkittäviä haavoittuvuuksia hyökkäyksille ja virheille.
Tätä ongelmaa kutsutaan usein Bysantin kenraalin ongelmaksi. Se on looginen dilemma, joka osoittaa, kuinka hajautetuissa järjestelmissä on ratkaisevan tärkeää, että eri toimijat pääsevät yhteisymmärrykseen. Ongelmana on, että koska jotkut toimijat saattavat olla epäluotettavia, sopimuksia ei voida koskaan tehdä eikä verkko voi toimia tarkoitetulla tavalla.
Bitcoinin luomisen myötä Satoshi Nakamoto ratkaisi tämän ongelman lisäämällä taloudellisia kannustimia vertaisverkkoon.
Siitä lähtien hajautetut verkot ovat luottaneet kryptografiaan saavuttaakseen konsensuksen verkon tilasta ja sen historiasta. Lisäksi useimpiin verkkoihin liittyy taloudellisia kannustimia, jotka kannustavat verkon osallistujia käyttäytymään tietyillä tavoilla.
Tämä kryptografisten protokollien ja taloudellisten kannustimien synergia mahdollistaa täysin uuden hajautettujen verkkojen ekosysteemin, joka on joustava ja turvallinen.
Kryptotaloustieteen rooli Bitcoinin louhinnassa
Bitcoinin tavoitteena on luoda arvonsiirtoverkko, joka tarkistaa tarkasti arvonsiirrot ja joka on muuttumaton ja sensuurin kestävä.
Tämä saavutetaan louhintaprosessilla, jossa transaktiolohkon vahvistavat louhijat palkitaan bitcoinilla. Tällainen taloudellinen kannustin kannustaa louhijoita toimimaan rehellisesti, mikä tekee verkosta aiempaa luotettavamman ja turvallisemman.
Louhintaprosessiin kuuluu vaikean matemaattisen ongelman ratkaiseminen kryptografisen hajautusalgoritmin perusteella. Tässä yhteydessä hajautusarvoja käytetään sitomaan jokainen lohko seuraavaan lohkoon, mikä luo lohkoketjuksi kutsutun aikaleimatun tietueen hyväksytyistä transaktioista.
Hajautusarvoja käytetään myös laskennallisissa pulmissa, joiden ratkaisemisesta louhijat kilpailevat. Lisäksi yksi konsensussäännöistä, joita transaktioiden on noudatettava, on se, että bitcoinia voidaan kuluttaa vain, jos kelvollinen digitaalinen allekirjoitus luodaan yksityisestä avaimesta.
Nämä louhintaan liittyvät tekniset säännöt ovat yhdenmukaisia Bitcoin-verkon turvallisuusvaatimusten kanssa, mukaan lukien sen estämisen kanssa, että haitalliset toimijat voivat ottaa verkon hallintaansa.
Miten kryptotaloustiede parantaa Bitcoinin turvallisuutta?
Bitcoinin turvallisuusmalli on rakennettu enemmistösääntöperiaatteen ympärille. Tämä tarkoittaa, että haitalliset toimijat voivat mahdollisesti ottaa lohkoketjun hallintaansa ottamalla haltuunsa suurimman osan verkon laskentatehosta hyökkäyksessä, jota yleisesti kutsutaan 51 prosentin hyökkäykseksi.
Tällaisessa tilanteessa hyökkääjät pystyisivät estämään uusien transaktioiden vahvistamisen tai jopa kääntämään transaktiot kokonaan. Tämän hajautustehon määrän hallinta olisi kuitenkin erittäin kallista, mikä vaatisi kalliita laitteistoja ja huomattavia määriä sähköä.
Kryptotaloustiede on yksi syy Bitcoinin menestykseen. Satoshi Nakamoto toteutti tiettyjä oletuksia kannustaakseen verkon eri osallistujaluokkia. Järjestelmän turvallisuustakuut riippuvat paljon näiden oletusten tehokkuudesta, jotka liittyvät siihen, miten verkon osallistujat reagoivat tiettyihin taloudellisiin kannustimiin.
Ilman tämän kryptografisen protokollan vahvuutta ei olisi turvallista laskentayksikköä, jolla louhijat voitaisiin palkita. Ilman louhijoita ei olisi luottamusta hajautetun pääkirjan transaktiohistorian pätevyyteen, ellei luotettava kolmas osapuoli vahvistaisi sitä, mikä kumoaisi yhden Bitcoinin merkittävimmistä eduista.
Kryptotaloustieteellisten oletusten perusteella louhijoiden ja Bitcoin-verkon välinen symbioottinen suhde synnyttää luottamusta. Tämä ei kuitenkaan takaa, että järjestelmä toimisi myös tulevaisuudessa.
Kryptotaloustieteen kehä
Kryptotaloustieteen kehä on kryptotaloustieteen kokonaisvaltainen malli. Sen julkaisi Joel Monegro, ja se kuvaa abstrakteja arvovirtoja eri osallistujaluokkien kautta tällaisessa vertaistaloudessa.
Malli edustaa kolmipuolisia markkinoita louhijoiden (tarjontapuoli), käyttäjien (kysyntäpuoli) ja sijoittajien (pääomapuoli) välillä. Jokainen ryhmä vaihtaa arvoa keskenään käyttämällä niukkaa kryptotaloudellista resurssia (tokenia).
Kehän louhija-käyttäjä-suhteessa louhijat saavat korvauksen työstään käyttäjien käyttämien tokenien kautta. Verkon konsensusprotokolla standardoi tämän prosessin, kun taas kryptotaloudellinen malli hallitsee, milloin ja miten louhijat saavat maksun.
Sellaisen verkkoarkkitehtuurin luominen, jota ylläpitää hajautettu tarjontapuoli (louhijat), on toivottavaa, kunhan hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Etuja ovat usein sensuurin kestävyys, rajattomat transaktiot ja parempi luotettavuus. Hajautetuilla järjestelmillä on kuitenkin yleensä alhaisempi suorituskyky keskitettyihin malleihin verrattuna.
Sijoittajan rooli tässä mallissa on kaksitahoinen: likviditeetin tarjoaminen louhijoille tokenien myymiseksi ja verkon pääomittaminen tukemalla louhintakustannuksia ylittäviä tokenien hintoja.
Malli toimii esimerkkinä näistä kahdesta roolista jakamalla sijoittajat kahteen ryhmään: treidaajat (lyhytaikaiset sijoittajat) ja hodlaajat (pitkäaikaiset sijoittajat).
Treidaajat luovat tokenille likviditeettiä, jotta louhijat voivat myydä louhitut tokeninsa ja kattaa toimintakustannukset, kun taas haltijat rahoittavat verkkoa kasvun tukemiseksi ylläpitämällä tokenien hintoja. Louhija-treidaaja-suhteessa arvovirta on suora, kun taas louhijan ja haltijan suhteessa arvovirta on epäsuora.
Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaikki tällaisen talouden osallistujat ovat riippuvaisia toisistaan taloudellisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Tällainen rakenne luo vankan ja turvallisen verkon. Kannustimien tukeman sääntöjoukon noudattaminen on yksittäiselle osallistujalle hyödyllisempää kuin haitallinen toiminta – mikä puolestaan tekee verkosta vankemman.
Yhteenveto
Vaikka kryptotaloustiede on suhteellisen uusi konsepti, joka syntyi Bitcoinin syntymän myötä, se on merkittävä rakennuspalikka, joka on otettava huomioon hajautettuja verkkoja suunniteltaessa.
Kryptotaloudellisten mallien eri roolien eristäminen auttaa analysoimaan kunkin osallistujaryhmän kustannuksia, kannustimia ja arvovirtoja. Se voi myös auttaa ajattelemaan suhteellista valtaa ja tunnistamaan mahdollisia keskittämispisteitä, mikä on tärkeää tasapainoisemman hallinnon ja tokenien jakelumallien suunnittelussa.
Kryptotaloustieteen ala ja kryptotaloudellisten mallien käyttö voivat olla erittäin hyödyllisiä tulevien verkkojen kehittämisen aikana. Tutkimalla kryptotaloudellisia malleja, joita on jo kokeiltu ja testattu live-ympäristöissä, tulevat verkot voidaan suunnitella tehokkaammiksi ja kestävämmiksi, mikä puolestaan johtaa vankempaan hajautettujen talouksien ekosysteemiin.