Mikä on Elliottin aalto?
Elliottin aalto viittaa teoriaan (tai periaatteeseen), jonka sijoittajat ja treidaajat voivat omaksua teknisessä analyysissä. Periaate perustuu ajatukseen, että rahoitusmarkkinoilla on taipumus noudattaa tiettyjä malleja ajanjaksosta riippumatta.
Pohjimmiltaan Elliottin aaltoteoria (Elliott Wave Theory, EWT) ehdottaa, että markkinoiden liikkeet noudattavat luonnollista joukkopsykologian syklien sekvenssiä. Kuviot muovautuvat nykyisen markkinatunnelman mukaan, joka vuorottelee laskevan ja nousevan välillä.
Elliottin aaltoperiaatteen loi 30-luvulla amerikkalainen kirjanpitäjä ja kirjailija Ralph Nelson Elliott. Teoria nousi kuitenkin suosioon vasta 70-luvulla Robert R. Prechterin ja A. J. Frostin ponnistelujen ansiosta.
Aluksi EWT:tä kutsuttiin aaltoperiaatteeksi, joka on kuvaus ihmisten käyttäytymisestä. Elliottin luomus perustui hänen laajaan osakemarkkinoihin keskittyvään markkinatietojen tutkimukseensa. Hänen systemaattinen tutkimuksensa sisälsi vähintään 75 vuoden edestä tietoa.
Teknisenä analyysityökaluna EWT:tä käytetään nykyään markkinasyklien ja trendien tunnistamiseen, ja sitä voidaan soveltaa useilla rahoitusmarkkinoilla. Elliottin aalto ei kuitenkaan ole indikaattori tai treidaustekniikka. Sen sijaan se on teoria, joka voi auttaa ennustamaan markkinoiden käyttäytymistä. Kuten Prechter toteaa kirjassaan:
[...] aaltoperiaate ei ole ensisijaisesti ennustamisväline; se on yksityiskohtainen kuvaus markkinoiden käyttäytymisestä.
– Prechter, R. R. The Elliott Wave Principle (s. 19).
Elliottin aallon peruskuvio
Tyypillisesti Elliottin aallon peruskuvio on tunnistettavissa kahdeksan aallon kuviosta, joka sisältää viisi motiiviaaltoa (jotka liikkuvat päätrendin suuntaan) ja kolme korjaavaa aaltoa (jotka liikkuvat vastakkaiseen suuntaan).
Joten täydellinen Elliottin aaltosykli noususuuntaisilla markkinoilla näyttäisi tältä:
Huomaa, että ensimmäisessä esimerkissä meillä on viisi motiiviaaltoa: kolme ylöspäin suuntautuvassa liikkeessä (1, 3 ja 5) sekä kaksi alaspäin suuntautuvassa liikkeessä (A ja C). Yksinkertaisesti sanottuna mitä tahansa liikettä, joka on päätrendin mukainen, voidaan pitää motiiviaaltona. Tämä tarkoittaa, että 2, 4 ja B ovat kolme korjaavaa aaltoa.
Mutta Elliottin mukaan rahoitusmarkkinat luovat fraktaalisia kuvioita. Joten jos loitonnamme pidempiin aikaväleihin, liikettä 1:stä 5:een voidaan pitää myös yhtenä motiiviaaltona (I), kun taas A-B-C-liike voi edustaa yhtä korjaavaa aaltoa (II).
Lisäksi, jos lähennämme pienempiin aikaväleihin, yksi motiiviaalto (kuten 3) voidaan jakaa edelleen viiteen pienempään aaltoon, kuten seuraavassa osassa kuvataan.
Sitä vastoin Elliottin aaltosykli laskusuuntaisilla markkinoilla näyttäisi tältä:
Motiiviaallot
Kuten Prechter on määritellyt, motiiviaallot liikkuvat aina samaan suuntaan kuin suurempi trendi.
Kuten olemme juuri nähneet, Elliott kuvaili kahdentyyppisiä aaltoja: motiiviaaltoja ja korjaavia aaltoja. Edellisessä esimerkissä oli viisi motiiviaaltoa ja kolme korjaavaa aaltoa. Mutta jos lähennämme yhteen motiiviaaltoon, se koostuu pienemmästä viiden aallon rakenteesta. Elliott kutsui tätä viiden aallon kuvioksi, ja hän loi kolme sääntöä kuvaamaan sen muodostumista:
Aalto 2 ei voi palata enempää kuin 100 % edellisen aallon 1 liikkeestä.
Aalto 4 ei voi palata enempää kuin 100 % edellisen aallon 3 liikkeestä.
Aalloista 1, 3 ja 5 aalto 3 ei voi olla lyhin ja se on usein pisin. Lisäksi aalto 3 liikkuu aina aalto 1:n päätepisteen ohi.
Korjaavat aallot
Toisin kuin motiiviaallot, korjaavat aallot koostuvat tyypillisesti kolmen aallon rakenteesta. Ne muodostuvat usein pienemmästä korjaavasta aallosta, joka esiintyy kahden suuremman motiiviaallon välillä. Nämä kolme aaltoa ovat usein nimeltään A, B ja C.
Motiiviaaltoihin verrattuna korjaavat aallot ovat yleensä pienempiä, koska ne liikkuvat suurempaa trendiä vastaan. Joissakin tapauksissa tällainen vastatrenditaistelu voi myös tehdä korjaavista aalloista paljon vaikeampia tunnistaa, koska niiden pituus ja monimutkaisuus voivat vaihdella merkittävästi.
Prechterin mukaan tärkein sääntö, joka on pidettävä mielessä korjaavien aaltojen suhteen, on se, että ne eivät koskaan muodostu viidestä aallosta.
Toimiiko Elliottin aalto?
Elliottin aaltojen tehokkuudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Jotkut sanovat, että Elliottin aallon periaatteen onnistumisaste riippuu suuresti treidaajien kyvystä jakaa markkinoiden liikkeet tarkasti trendeihin ja korjauksiin.
Käytännössä aallot voidaan piirtää useilla tavoilla rikkomatta välttämättä Elliotin sääntöjä. Tämä tarkoittaa, että aaltojen piirtäminen oikein ei ole yksinkertainen tehtävä. Ei vain siksi, että se vaatii harjoittelua, vaan myös siihen liittyvän korkean subjektiivisuuden vuoksi.
Näin ollen kriitikot väittävät, että Elliottin aaltoteoria ei ole toimiva teoria sen erittäin subjektiivisen luonteen vuoksi ja perustuu löyhästi määriteltyihin sääntöihin. Silti on tuhansia menestyneitä sijoittajia ja treidaajia, jotka ovat onnistuneet soveltamaan Elliottin periaatteita kannattavasti.
Mielenkiintoista on, että yhä useammat treidaajat yhdistävät Elliottin aaltoteorian teknisiin indikaattoreihin lisätäkseen onnistumisastettaan ja vähentääkseen riskejä. Fibonaccin jäljitys- ja Fibonaccin laajennus -indikaattorit ovat ehkä suosituimpia esimerkkejä näistä.
Yhteenveto
Prechterin mukaan Elliott ei koskaan oikein spekuloinut, miksi markkinoilla on taipumus muovautua 5–3 aallon rakenteeksi. Sen sijaan hän yksinkertaisesti analysoi markkinatietoja ja tuli tähän johtopäätökseen. Elliottin periaate on yksinkertaisesti seurausta ihmisluonnon ja joukkopsykologian luomista väistämättömistä markkinasykleistä.
Kuten mainittiin, Elliottin aalto ei kuitenkaan ole TA-indikaattori, vaan teoria. Siksi ei ole olemassa oikeaa tapaa käyttää sitä, ja se on luonnostaan subjektiivinen. Markkinoiden liikkeiden tarkka ennustaminen EWT:n avulla vaatii harjoittelua ja taitoja, koska treidaajien on selvitettävä, kuinka aallot piirretään. Tämä tarkoittaa, että sen käyttö voi olla riskialtista – etenkin aloittelijoille.