Johdanto
Louhinta on olennainen osa työntodistelohkoketjujen turvallisuutta. Laskemalla hajautusarvoja tietyillä ominaisuuksilla osallistujat pystyvät suojaamaan kryptoverkot ilman keskitettyjä hallinnoijia.
Kun Bitcoin lanseerattiin ensimmäisen kerran vuonna 2009, kuka tahansa, jolla oli tavallinen tietokone, pystyi kilpailemaan muiden louhijoiden kanssa arvatakseen kelvollisen hajautusarvon seuraavalle lohkolle. Tämä johtui siitä, että louhintavaikeus oli alhainen. Myös verkon hajautusnopeus oli alhainen. Siksi käyttäjät eivät tarvinneet erikoistunutta laitteistoa uusien lohkojen lisäämiseksi lohkoketjuun.
On selvää, että tietokoneet, jotka pystyvät laskemaan eniten hajautusarvoja sekunnissa, löytävät enemmän lohkoja. Ja tämä aiheutti suuren muutoksen ekosysteemissä. Louhijoiden välille syntyi kilpailua siitä, kenen laitteisto oli nopein heidän yrittäessään saada kilpailuetua.
Kokeiltuaan erilaisia laitteistoja (suorittimet, GPU:t, FPGA:t) Bitcoinin louhijat päätyivät käyttämään ASICeja – eli sovelluskohtaisia integroituja piirejä. Nämä louhintalaitteet eivät salli sinun selata Binance Academya tai twiitata kuvia kissoista.
Kuten jo nimestä voi päätellä, ASICit on rakennettu suorittamaan vain yksi tehtävä: laskemaan hajautusarvoja. Mutta koska ne on suunniteltu erityisesti tähän tarkoitukseen, ne tekevät sen uskomattoman hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että muun tyyppisten laitteistojen käytöstä Bitcoinin louhintaan on tullut melko harvinaista.
Mikä on louhintapooli?
Hyvä laitteisto tarjoaa sinulle vain tietyn määrän etua. Saatat käyttää useita suuritehoisia ASICeja, ja olisit silti vain pisara Bitcoinin louhintameressä. Mahdollisuudet, että louhit lohkon, ovat melko pienet, vaikka olisit käyttänyt paljon rahaa laitteistoosi ja sen käyttämiseen tarvittavaan sähköön.
Sinulla ei ole takuita siitä, milloin saat lohkopalkkion, tai edes siitä, saatko lohkopalkkioita koskaan. Jos tavoittelet tasaisia tuloja, sinulla on paljon enemmän onnea louhintapoolissa.
Oletetaan, että sinä ja yhdeksän muuta osallistujaa omistatte kukin 0,1 % verkon kokonaishajautustehosta. Tämä tarkoittaa, että voit keskimäärin odottaa löytäväsi yhden tuhannesta lohkosta. Kun arviolta 144 lohkoa louhitaan päivässä, löydät todennäköisesti yhden lohkon viikossa. Riippuen kassavirrastasi ja investoinneistasi laitteistoon ja sähköön, tämä yksinlouhintaan perustuva lähestymistapa voi olla toteuttamiskelpoinen strategia.
Entä jos nämä tulot eivät kuitenkaan riitä voittojen tuottamiseen? No, voit yhdistää voimasi muiden yhdeksän mainitsemamme osallistujan kanssa. Jos te kaikki yhdistätte hajautustehonne, teillä olisi 1 % verkon hajautusnopeudesta. Tämä tarkoittaa, että löydätte keskimäärin yhden sadasta lohkosta, mikä tarkoittaa yhdestä kahteen lohkoa päivässä. Näin voitte vain jakaa palkkiot kaikkien louhijoiden kesken.
Lyhyesti sanottuna olemme juuri kuvanneet louhintapoolin. Niitä käytetään nykyään laajalti, koska ne takaavat jäsenille tasaisemmat tulovirrat.
Miten louhintapoolit toimivat?
Tyypillisesti louhintapoolissa on koordinaattori, joka vastaa louhijoiden toiminnan organisoimisesta. Hän varmistaa, että louhijat käyttävät eri arvoja noncelle, jotta he eivät tuhlaa hajautustehoa yrittämällä luoda samoja lohkoja. Nämä koordinaattorit ovat myös vastuussa palkkioiden jakamisesta ja niiden maksamisesta osallistujille. On olemassa useita erilaisia menetelmiä, joita käytetään kunkin louhijan tekemän työn laskemiseen ja hänen palkitsemiseensa.
Pay-Per-Share (PPS) -louhintapoolit
Yksi yleisimmistä maksujärjestelmistä on Pay-Per-Share (PPS). Tässä järjestelmässä saat kiinteän summan jokaisesta tarjoamastasi "osuudesta".
Osuus on hajautusarvo, jota käytetään seuraamaan kunkin louhijan työtä. Jokaisesta osuudesta maksettu summa on nimellinen, mutta se kasvaa ajan myötä. Huomaa, että osuus ei ole kelvollinen hajautusarvo verkossa. Se on yksinkertaisesti hajautusarvo, joka vastaa louhintapoolin asettamia ehtoja.
PPS:ssä sinut palkitaan riippumatta siitä, löytääkö poolisi lohkon vai ei. Kaikki riskit ovat poolin ylläpitäjällä, joten hän todennäköisesti veloittaa myös huomattavia maksuja – joko etukäteen käyttäjiltä tai mahdollisesta lohkopalkkiosta.
Full Pay-Per-Share (FPPS) -louhintapoolit
FPPS-malli käyttää PPS-järjestelmää, mutta poolin osallistujat saavat myös osuuden transaktiomaksuista. FPPS laskee tämän jakamalla viime aikojen tavallisen verkkotransaktion keskiarvon tarjottujen osuuksien perusteella.
Pay-Per-Last-N-Shares (PPLNS) -louhintapoolit
Toinen suosittu järjestelmä on Pay-Per-Last-N-Shares (PPLNS). Toisin kuin PPS, PPLNS palkitsee louhijat vain, kun pooli onnistuu lohkon louhinnassa. Kun pooli löytää lohkon, se tarkistaa viimeisen tarjottujen osuuksien N-määrän (N vaihtelee poolin mukaan). Saadaksesi maksusi se jakaa tarjoamiesi osuuksien määrän N:llä ja kertoo sitten tuloksen lohkopalkkiolla (vähennettynä ylläpitäjän osuudella).
Katsotaanpa esimerkkiä. Jos nykyinen lohkopalkkio on 12,5 BTC (ilman transaktiomaksuja) ja ylläpitäjän maksu on 20 %, louhijoiden palkkio on 10 BTC. Jos N olisi 1 000 000 ja tarjoaisit 50 000 osuutta, saisit 5 % saatavilla olevasta palkkiosta (eli 0,5 BTC:tä).
Näistä kahdesta järjestelmästä on olemassa useita eri muunnelmia, mutta nämä yllä mainitut ovat niitä, joista puhutaan useimmiten. Huomaa, että vaikka puhumme Bitcoinista, myös suosituimmilla työntodistekryptoilla on louhintapooleja. Joitakin esimerkkejä näistä ovat Zcash, Monero, Grin ja Ravencoin.
Ovatko louhintapoolit uhka hajauttamiselle?
Hälytyskellot saattavat soida päässäsi, kun luet tätä artikkelia. Eikö koko syy siihen, että Bitcoin on niin tehokas, ole se, että mikään yksittäinen taho ei hallitse lohkoketjua? Mitä tapahtuu, jos joku saa suurimman osan hajautustehosta haltuunsa?
Nämä ovat erittäin perusteltuja kysymyksiä. Jos yksittäinen taho voi hankkia 51 % verkon hajautustehosta, se voi käynnistää 51 %:n hyökkäyksen. Tämä antaisi sille mahdollisuuden piilottaa transaktioita ja peruuttaa vanhoja. Tällainen hyökkäys voi aiheuttaa massiivista vahinkoa kryptoekosysteemille.
Lisäävätkö louhintapoolit 51 %:n hyökkäyksen riskiä? Vastaus on: ehkä, mutta se ei ole todennäköistä.
Hajautusnopeuden 24 tunnin erittely poolin mukaan 16. huhtikuuta 2020. Lähde: coindance.com
Teoriassa neljä parasta poolia voisivat tehdä yhteistyötä verkon kaappaamiseksi. Siinä ei kuitenkaan olisi paljon järkeä. Vaikka ne onnistuisivatkin tekemään hyökkäyksen, bitcoinin hinta todennäköisesti romahtaisi, koska poolien toiminta heikentäisi järjestelmää. Tämän seurauksena kaikki poolien hankkimat kolikot menettäisivät arvonsa.
Lisäksi poolit eivät välttämättä omista louhintalaitteita. Tahot suuntaavat laitteensa kohti koordinaattorin palvelinta, mutta ne voivat vapaasti siirtyä muihin pooleihin. On sekä osallistujien että poolin ylläpitäjien edun mukaista pitää ekosysteemi hajautettuna. Loppujen lopuksi poolit ja osallistujat ansaitsevat rahaa vain, jos louhinta pysyy kannattavana.
On ollut muutamia tilanteita, joissa poolit ovat kasvaneet huolestuttavan kokoisiksi. Yleensä pooli (ja sen louhijat) ryhtyvät tällaisessa tapauksessa toimiin hajautusnopeuden vähentämiseksi.
Yhteenveto
Kryptojen louhinta muuttui peruuttamattomasti ensimmäisen louhintapoolin käyttöönoton myötä. Poolit voivat olla erittäin hyödyllisiä louhijoille, jotka haluavat ansaita tasaisempia tuloja. Koska saatavilla on monia erilaisia järjestelmiä, louhijoiden on pakko löytää sellainen, joka sopii parhaiten heidän tarpeisiinsa.
Ihannetapauksessa Bitcoinin louhinta olisi paljon hajautetumpaa. Toistaiseksi sitä voidaan kuitenkin kutsua "riittävän hajautetuksi". Joka tapauksessa kukaan ei hyödy siitä, että mikään yksittäinen pooli saa suurimman osan hajautusnopeudesta haltuunsa pitkällä aikavälillä. Osallistujat todennäköisesti estäisivät sitä tapahtumasta ‑ loppujen lopuksi Bitcoinia eivät ylläpidä louhijat, vaan käyttäjät.