Tiivistelmä
Stagflaatio tapahtuu, kun talouden työttömyysaste on korkea ja talouskasvu on pysähtynyt tai talous kasvaa negatiiviseen suuntaan (taantuma) ja hinnat nousevat (inflaatio). Taantuman ja inflaation torjumiseksi on olemassa strategioita, mutta tätä ristiriitaista yhdistelmää on haastavaa hallita.
Johdanto
Toisaalta talouden pysähtyneisyyteen tai negatiiviseen kasvuun voidaan puuttua lisäämällä rahan tarjontaa, jolloin yritysten on halvempaa lainata rahaa (alhaisemmat korot). Käytettävissä olevien varojen lisääminen johtaa laajentumiseen ja korkeampaan työllisyysasteeseen, mikä voi tehokkaasti ehkäistä tai torjua taantumaa.
Sitä vastoin taloustieteilijät ja poliittiset päättäjät yrittävät usein hillitä kasvavaa inflaatiota vähentämällä rahan tarjontaa talouden hidastamiseksi. Tämä voidaan tehdä nostamalla korkoja, mikä tekee rahan lainaamisesta kalliimpaa. Yritykset ja kuluttajat lainaavat ja kuluttavat vähemmän, ja kysynnän väheneminen lopettaa hintojen nousun.
Kuitenkin silloin, kun talous kärsii stagflaatiosta, meillä on pahin molemmista puolista: taantuma yhdistettynä korkeaan inflaatioon. Sukelletaanpa syvemmälle aiheeseen ymmärtääksemme, mitä stagflaatio on, sen yleiset syyt ja mahdolliset ratkaisut.
Mikä on stagflaatio?
Stagflaatio on makrotaloudellinen käsite, jonka brittiläinen poliitikko ja valtiovarainministeri Iain Macleod mainitsi ensimmäisen kerran vuonna 1965. Nimen merkitys on yhdistelmä pysähtyneisyyttä (stagnaatio) ja inflaatiota, ja se kuvaa taloutta, jonka talouskasvu on minimaalista tai negatiivista ja jossa työttömyys on korkea yhdessä kuluttajahintojen nousun (inflaatio) kanssa.
Tyypilliset talouden hallintakeinot, joita käytetään toisen tilanteen torjumiseen, voivat pahentaa toista, mikä tekee stagflaatiosta pulmallisen hallitukselle tai keskuspankille. Yleensä korkea työllisyys ja kasvu korreloivat positiivisesti inflaation kanssa, mutta näin ei ole stagflaation kanssa.
Talouskasvua mitataan usein maan bruttokansantuotteella (BKT), joka liittyy suoraan työllisyysasteeseen. Kun BKT ei toimi hyvin ja inflaatio kiihtyy, vakava stagflaatio voi johtaa laajempaan taloudelliseen kriisiin.
Stagflaatio vs. inflaatio
Kuten olemme nähneet, stagflaatio on inflaation ja talouden pysähtyneisyyden tai negatiivisen kasvun yhdistelmä. Vaikka inflaatio voidaan määritellä eri tavoin, se viittaa usein tuotteiden ja palvelujen hintojen nousuun. Voisimme myös kuvailla inflaatiota valuutan ostovoiman laskuksi.
Miksi stagflaatio tapahtuu?
Lyhyesti sanottuna stagflaatio tapahtuu, kun rahan ostovoima pienenee samaan aikaan, kun talous hidastuu ja tuotteiden ja palvelujen tarjonta vähenee. Stagflaation tarkat syyt vaihtelevat historiallisen kontekstin ja erilaisten taloudellisten näkemysten mukaan. On olemassa erilaisia teorioita ja mielipiteitä, jotka selittävät stagflaation eri tavalla, mukaan lukien monetarismi, keynesiläisyys ja uudet klassiset mallit. Katsotaanpa muutamia esimerkkejä.
Ristiriitainen raha- ja finanssipolitiikka
Keskuspankit, kuten Yhdysvaltain keskuspankki, hallitsevat talouteen vaikuttavien varojen tarjontaa. Näitä kontrolleja kutsutaan rahapolitiikaksi. Hallitukset vaikuttavat suoraan talouteen myös julkistalous- ja veropolitiikalla, jota kutsutaan finanssipolitiikaksi. Finanssi- ja rahapolitiikan yhteentörmäys voi kuitenkin johtaa inflaation karkaamiseen ja hitaaseen talouskasvuun. Mikä tahansa yhdistelmä politiikkaa, joka vähentää kulutusmenoja ja lisää samalla rahan tarjontaa, voi lopulta johtaa stagflaatioon.
Hallitus voi esimerkiksi korottaa veroja, jolloin sen väestöllä on vähemmän käytettävissä olevia tuloja. Keskuspankki voi samanaikaisesti harjoittaa kvantitatiivista keventämistä ("rahan painaminen") tai korkojen alentamista. Hallituksen politiikka vaikuttaa negatiivisesti kasvuun, kun taas keskuspankki lisää rahan tarjontaa, mikä johtaa usein inflaatioon.
Fiat-valuutan käyttöönotto
Aiemmin useimmat suuret taloudet sitoivat valuuttansa kultamäärään. Tämä mekanismi tunnettiin kultakantana, mutta se hylättiin laajalti toisen maailmansodan jälkeen. Kultakannan lakkauttaminen ja sen korvaaminen fiat-valuutalla poisti kaikki rahan tarjonnan rajoitukset. Vaikka tämä saattaa helpottaa keskuspankkien työtä talouden hallinnassa, siinä on riskinä myös vahingolliset inflaatiotasot ja hintojen nousu.
Tarjontakustannusten nousu
Tuotteiden ja palvelujen tuotantokustannusten jyrkkä nousu voi myös aiheuttaa stagflaatiota. Tämä suhde pätee erityisesti energiaan ja tunnetaan tarjontashokkina. Kuluttajat kärsivät myös energian hinnannoususta, joka johtuu tyypillisesti öljyn hinnasta.
Jos tuotteiden tuotanto maksaa enemmän ja hinnat nousevat sekä kuluttajilla on vähemmän käytettävissä olevia tuloja lämmityksen, kuljetuksen ja muiden energiaan liittyvien kustannusten vuoksi, stagflaation todennäköisyys kasvaa.
Miten stagflaatiota torjutaan?
Stagflaation torjuminen tapahtuu finanssi- ja rahapolitiikan avulla. Täsmälliset keinot vaihtelevat kuitenkin taloudellisen koulukunnan mukaan.
Monetaristit
Monetaristit (taloustieteilijät, jotka uskovat, että rahan tarjonnan hallinta on tärkeintä) esittävät, että inflaatio on tärkein valvottava tekijä.
Tässä skenaariossa monetaristi vähentäisi ensin rahan tarjontaa, mikä puolestaan vähentää kokonaismenoja. Tämä taas johtaa kysynnän vähenemiseen ja tuotteiden ja palvelujen hintojen laskuun. Haittapuolena on kuitenkin se, että tämä politiikka ei kannusta kasvuun. Kasvuun olisi puututtava myöhemmin löysällä rahapolitiikalla ja finanssipolitiikalla.
Tarjontapuolen taloustieteilijät
Toinen ajattelutapa on lisätä tarjontaa taloudessa vähentämällä kustannuksia ja parantamalla tehokkuutta. Energian hinnan kontrollointi (mikäli mahdollista), tehokkuusinvestoinnit ja tuotantotuet auttavat vähentämään kustannuksia ja lisäämään talouden kokonaistarjontaa. Tämä alentaa kuluttajahintoja, edistää taloudellista tuotantoa ja vähentää työttömyyttä.
Vapaiden markkinoiden ratkaisu
Jotkut taloustieteilijät uskovat, että paras lääke stagflaatioon on jättää se vapaille markkinoille. Tarjonta ja kysyntä ratkaisevat viime kädessä hintojen nousun, koska kuluttajilla ei ole varaa tuotteisiin. Tämä seikka johtaa kysynnän vähenemiseen ja inflaation hidastumiseen.
Vapaat markkinat jakavat myös tehokkaasti työvoimaa ja vähentävät työttömyyttä. Tämän suunnitelman onnistuminen voi kuitenkin kestää vuosia tai vuosikymmeniä, jolloin väestö joutuu epäsuotuisiin elinolosuhteisiin. Kuten Keynes kerran sanoi: "Pitkällä tähtäimellä olemme kaikki kuolleita."
Miten stagflaatio voi vaikuttaa kryptomarkkinoihin?
Stagflaation täsmällisiä vaikutuksia kryptoihin on vaikea määritellä kokonaisuudessaan. Voimme kuitenkin tehdä joitakin perusoletuksia, jos oletamme, että muut markkinaolosuhteet pysyvät samoina.
Minimaalinen tai negatiivinen kasvu
Lamaantunut tai kutistuva talous johtaa tulotason pysähtymiseen tai jopa vähenemiseen. Tässä tapauksessa kuluttajilla on vähemmän rahaa sijoittaa. Tämä voi johtaa kryptojen ostamisen vähenemiseen ja myynnin kasvuun, koska yksityissijoittajat tarvitsevat rahaa päivittäisiin kuluihin. Hidas tai negatiivinen talouskasvu kannustaa myös suursijoittajia vähentämään altistumistaan riskialttiimmille varoille, mukaan lukien osakkeet ja kryptovaluutat.
Hallituksen toimet stagflaatiota vastaan
Tyypillisesti hallitus yrittää ensin hillitä inflaatiota ja sitten käsitellä kasvu- ja työttömyysongelmaa. Inflaatiota voidaan hillitä vähentämällä rahan tarjontaa, ja eräs menetelmä tähän on korkojen nostaminen.
Tämä vähentää likviditeettiä, sillä ihmiset pitävät rahansa pankeissa, ja lainanotto tulee kalliimmaksi. Korkojen noustessa korkean riskin ja korkean tuoton sijoitukset ovat vähemmän houkuttelevia. Krypton kysyntä ja hinnat voivat siis vähentyä korkojen nousun ja alhaisemman rahan tarjonnan aikana.
Kun hallitus on saanut inflaation hallintaan, se todennäköisesti haluaa vauhdittaa kasvua. Tämä tapahtuu tyypillisesti määrällisen keventämisen ja koronlaskun avulla. Tällaisessa skenaariossa vaikutukset kryptomarkkinoihin ovat todennäköisesti positiivisia rahan tarjonnan kasvun vuoksi.
Inflaation kiihtyminen
Monet sijoittajat esittävät, että Bitcoin voi olla hyvä suoja inflaation nousua vastaan. Korkeamman, kasvavan inflaation myötä varallisuutesi pitäminen fiat-valuutassa korkoa ansaitsematta vähentää varallisuutesi todellista arvoa. Tämän välttämiseksi monet ovat kääntyneet Bitcoinin puoleen pyrkimyksenään säilyttää pitkäaikainen ostovoimansa ja jopa tehdä voittoa. Tämä johtuu siitä, että sijoittajat näkevät BTC:n hyvänä arvovarastona sen rajoitetun liikkeeseenlaskun ja tarjonnan vuoksi.
Historiallisesti tämä suojausstrategia on saattanut toimia hyvin sijoittajille, jotka ovat keränneet Bitcoinia ja muita kryptovaluuttoja vuosien varrella. Tämä pätee erityisesti tilanteisiin, joissa kryptovaluuttoja on hankittu inflaation ja talouskasvun aikana tai sen jälkeen. Kryptojen käyttäminen suojauksena inflaatiota vastaan ei kuitenkaan välttämättä toimi hyvin lyhyemmillä aikaväleillä, varsinkaan stagflaation aikana. On myös syytä huomata, että pelissä on muitakin tekijöitä, kuten lisääntynyt korrelaatio krypto- ja osakemarkkinoiden välillä.
Stagflaatio vuoden 1973 öljykriisissä
Vuonna 1973 arabimaiden öljynviejämaiden järjestö OPEC julisti öljysaarron tietyille maille. Tämä päätös oli reaktio Israelin tukemisesta Jom Kippurin sodassa. Öljyn tarjonnan vähentyessä dramaattisesti öljyn hinta nousi, mikä johti toimitusketjun puutteeseen ja kuluttajahintojen nousuun. Tämä johti inflaation valtavaan kiihtymiseen.
Yhdysvaltain ja Ison-Britannian kaltaisissa maissa keskuspankit laskivat korkoja edistääkseen talouksiensa kasvua. Matalammat korot tekevät lainojen ottamisesta halvempaa ja kannustavat kuluttamaan säästämisen sijaan. Tyypillinen mekanismi inflaation alentamiseksi on kuitenkin korkojen alentaminen ja kuluttajien kannustaminen säästämään.
Koska öljy- ja energiakustannukset muodostavat suuren osan kulutusmenoista eikä korkojen lasku edistä riittävästi kasvua, monissa länsimaisissa talouksissa inflaatio oli korkea ja talous pysähtynyt.
Johtopäätös
Stagflaatio on ainutlaatuinen tilanne taloustieteilijöille ja poliittisille päättäjille, sillä inflaatio ja negatiivinen kasvu eivät yleensä esiinny yhtä aikaa. Pysähtyneisyyden torjuntavälineet aiheuttavat usein inflaatiota, kun taas inflaation hillitsemisstrategiat voivat johtaa hitaaseen tai negatiiviseen talouskasvuun. Stagflaation aikoina kannattaa siis tarkastella makrotaloudellista kontekstia ja sen useita tekijöitä, kuten rahan tarjontaa, korkoja, tarjontaa ja kysyntää sekä työllisyysastetta.