Määrällisestä keventämisestä (Quantitative Easing, QE) on olemassa erilaisia ja kiistanalaisia määritelmiä. Kuitenkin pohjimmiltaan se on (keskuspankkien suorittama) markkinaoperaatio, joka lisää likviditeettiä ja inflaatiota, ja sen väitettynä tarkoituksena on stimuloida valtion taloutta kannustamalla yrityksiä ja kuluttajia lainaamaan ja kuluttamaan enemmän.
Miten se toimii?
Yleensä operaatio koostuu siitä, että keskuspankki lisää rahaa talouteen ostamalla arvopapereita (kuten osakkeita, joukkovelkakirjoja ja valtion varoja) valtiolta tai liikepankeilta.
Keskuspankit lisäävät näiden jäsenpankkien vararahastoja (joita säilytetään vähimmäisvarantojärjestelmän mukaisesti) tarjoamalla lisää luottoa. Koska uuden luoton tukena ei ole hyödykettä tai mitään fyysistä arvoa, määrällisessä keventämisessä luodaan pohjimmiltaan rahaa tyhjästä.
Siksi määrällisen keventämisen tarkoituksena on lisätä rahan tarjontaa, mikä tekee siitä helpommin käytettävän keinon edistää taloudellista toimintaa ja kasvua. Ajatuksena on pitää korot alhaisina, lisätä luotonantoa yrityksille ja kuluttajille sekä lisätä luottamusta koko talouteen. Käytännössä määrällinen keventäminen ei kuitenkaan aina toimi, ja se on itse asiassa erittäin kiistanalainen lähestymistapa, jolla on sekä puolustajia että arvostelijoita.
Määrällinen keventäminen on suhteellisen uusi ekspansiivinen rahapolitiikka. Jotkut tutkijat uskovat, että Japanin keskuspankki (Japanin pankki) käytti tätä keinoa ensimmäisenä reaalimaailmassa 1990-luvun lopulla. Tämä on kiistanalaista, koska monet taloustieteilijät keskustelevat siitä, voidaanko Japanin tuolloiset rahakäytännöt katsoa määrälliseksi keventämiseksi vai ei. Siitä lähtien useat muut maat ovat ottaneet käyttöön määrällisen keventämisen käytäntöjä pyrkiessään minimoimaan taloudellisia ongelmiaan.
Mikä kannusti määrällisen keventämisen käyttöön?
Määrällinen keventäminen suunniteltiin ratkaisemaan ongelmia, jotka syntyvät, kun perinteiset nykyaikaiset pankkikäytännöt eivät onnistu estämään taantumaa. Määrällisen keventämisen ensisijainen tavoite on lisätä inflaatiota (deflaation välttämiseksi) – ja korkotason muutokset ovatkin yksi tärkeimmistä työkaluista, joita keskuspankit käyttävät pitääkseen inflaatiovauhdin hallinnassa. Kun lainanotto ja rahoitustoiminta hidastuvat, maan keskuspankki voi laskea korkoa, jotta pankkien olisi edullisempaa myöntää lainoja. Kun asiat taas ovat hieman liian vapaita – kun kulutus ja luotot lähestyvät riskialtista tasoa – korkeampi korko voi toimia jarruna.
Onko määrällinen keventäminen tehokasta?
Pian vuoden 2008 finanssikriisin päättymisen jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisi muistion, jossa määrällisestä keventämisestä keskusteltiin tehokkaana epätavanomaisena rahapolitiikkana. Analyysiin osallistui viisi suurta keskuspankkia: Yhdysvaltain keskuspankki, Euroopan keskuspankki, Englannin keskuspankki, Kanadan keskuspankki ja Japanin keskuspankki.
Kukin näistä instituutioista käytti erilaista strategiaa, mutta useimmat niistä lisäsivät dramaattisesti markkinoiden yleistä likviditeettiä. Raportissa väitetään, että keskuspankkien toteuttamat toimet ovat olleet menestyksekkäitä ja että likviditeetin lisääminen on tärkeää pitkittyneen talouskriisin ja rahoitusjärjestelmän hajoamisen välttämiseksi.
Määrällinen keventäminen ei kuitenkaan ole aina tehokasta, ja se riippuu suuresti käyttöyhteydestä ja strategiasta. Monet maat, jotka kokeilivat määrällistä keventämistä (tai vastaavaa lähestymistapaa), eivät saavuttaneet toivottuja vaikutuksia. Jos tätä lähestymistapaa ei hoideta oikealla tavalla, rahan lisääminen talouteen ja korkojen alentaminen voi aiheuttaa odottamattomia ja ei-toivottuja tuloksia. Alla luetellaan joitain mahdollisia etuja ja haittoja.
Mahdolliset edut ja positiiviset vaikutukset
Lisää luotonantoa: Koska pankit lisäävät varojaan keskuspankin ostamien omaisuuserien kautta, niitä tulisi kannustaa myöntämään enemmän lainoja.
Lisääntynyt lainanotto: Kuluttajat ja yritykset ottavat todennäköisemmin uutta velkaa, kun korot ovat alhaiset.
Suuremmat menot: Kuluttajat lisäävät kulutustaan, koska kaikki uudet lainat tuottavat enemmän rahaa. Alhaisten korkojen vuoksi rahan jättäminen säästötilille ei ole niin houkuttelevaa.
Työpaikkojen lisääntyminen: Kun yrityksillä on mahdollisuus saada enemmän pääomaa lainojen kautta ja ne myyvät enemmän lisääntyneiden kulutusmenojen vuoksi, tämä kannustaa niitä laajentamaan ja palkkaamaan lisää työntekijöitä.
Mahdolliset haitat ja kielteiset vaikutukset
Monet asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että määrällinen keventäminen on yksinkertaisesti laastari sellaisten suurempien, rakenteellisten ongelmien päällä, jotka tulevat lopulta romahduttamaan talouden. Joitakin mahdollisia haittapuolia ovat:
Inflaatio: Määrällisen keventämisen aiheuttama lisääntynyt rahan tarjonta luo luonnollisesti inflaatiota. Kilpailu tuotteista lisääntyy, koska rahaa liikkuu enemmän, mutta tavaroiden tarjonta ei lisäänny. Suurempi kysyntä johtaa korkeampiin hintoihin. Jos inflaatiota ei hoideta oikein, se voi kiihtyä nopeasti, mikä puolestaan johtaa hyperinflaatioon.
Ei pakkoluotonantoa: Määrällisessä keventämisessä liikepankkien on tarkoitus käyttää keskuspankilta saamiaan rahoja entistä suuremman lainamäärän tarjoamiseen. Mikään tässä prosessissa ei kuitenkaan vaadi niitä tekemään niin. Esimerkiksi kun määrällistä keventämistä sovellettiin alun perin Yhdysvalloissa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, monet pankit pitivät kiinni uudesta vauraudestaan sen sijaan, että ne olisivat jakaneet sitä muille.
Lisää velkaa: Lisääntynyt lainansaanti voi saada yritykset ja kuluttajat ottamaan enemmän lainaa kuin mihin heillä on varaa, millä voi olla kielteisiä vaikutuksia talouteen.
Vaikuttaa muihin sijoitusinstrumentteihin: Joukkovelkakirjamarkkinat reagoivat usein negatiivisesti epävakauteen ja äkillisiin muutoksiin, jotka ovat melko yleisiä määrällisen keventämisen politiikan jälkeen.
Esimerkkejä
Seuraavassa on joitakin maita, joiden keskuspankit ovat käyttäneet määrällistä keventämistä:
Japanin keskuspankki: 2001–2006 ja 2012–nykyhetki (Abenomics).
Määrällisen keventämisen ponnistelut eivät ole helpottaneet maan taloudellisia ongelmia. Japanin jeni heikkeni suhteessa Yhdysvaltain dollariin, ja tuontikustannukset kasvoivat.Yhdysvallat: 2008–2014.
Yhdysvallat toteutti kolme määrällisen keventämisen kierrosta asuntokriisin ja sitä seuranneen taantuman ratkaisemiseksi. Talous elpyi, mutta on kiistanalaista, johtuiko tämä määrällisestä keventämisestä. Vertailu Kanadaan, joka ei käyttänyt määrällisen keventämisen käytäntöjä, ei osoita merkittävää eroa.Euroopan keskuspankki: 2015–2018.
Euroalue on kohdannut sekä menestyksiä että epäonnistumisia: alueen inflaatio on vakaata, työttömyys on vähentynyt ja talous oli vahva vuonna 2017, mutta se kärsii edelleen palkkojen vähäisestä noususta ja nousevista koroista.
Yhteenveto
Epätavanomaisena rahastrategiana määrällinen keventäminen on saattanut auttaa joitain talouksia toipumaan, mutta se on todella kiistanalainen strategia, ja jopa tämä johtopäätös on kiistanalainen. Suurin osa mahdollisista riskeistä, kuten hyperinflaatio ja liiallinen velka, eivät ole vielä toteutuneet millään tuhoisalla tavalla, mutta jotkin määrällistä keventämistä käyttäneet maat ovat kokeneet valuutan epävakautta ja haitallisia vaikutuksia talouden muihin alueisiin ja markkinoihin. Pitkän aikavälin seuraukset eivät ole riittävän selkeitä, ja määrällisen keventämisen vaikutukset voivat olla täysin erilaisia erilaisissa konteksteissa.